Eläkesimulaatio

Nykyinen tilanteeni tarjosi loistavan mahdollisuuden tulevan eläkkeeni simulointiin. Koko eläketavoitteni lähti siitä oletuksesta, että kyllä sitten eläkkeellä on mukavaa, kun voin tehdä aivan mitä haluan. Mutta mitä jos tämä ei pidäkään paikkansa ja eläke ei olekaan sitä mitä ajattelin?

Ensimmäinen eläkesimulaatioviikkoni sujui lähinnä sohvalla tv:n ääressä maatessa ja koneella istuessa. Pian alkoi kuitenkin jo tuntua siltä, että voisihan tämän elämän jotenkin muutenkin käyttää.

Sohvakoomasta toivuttuani säntäilin sinne tänne ja uusia projekteja alkoi ainakin kolme kappaletta vanhojen keskeneräisten lisäksi. Ilman minkäänlaista suunnitelmaa valitsin päivittäin oman mielentilani mukaan mitä ryhdyin tekemään. Seurauksena oli se, että yksikään projekti ei edennyt ja mielenkiinnon kohde vaihtui jatkuvasti. Päässäni oli täysi sekamelska ja koin jopa lievää ahdistuneisuutta. Aloin ihmettelemään, että mitä tämä nyt on: nythän minun pitäisi olla onnellinen, kun saan joka päivä tehdä mitä huvittaa!

Pian selvisi, että ongelma ei suinkaan ollut siinä, että minulla ei olisi ollut mukavaa tehdessäni haluamiani asioita. Ongelma oli siinä, että liian moni keskeneräinen projekti aiheutti itselleni stressiä ja projektit pyörivät mielessä 24/7. Ratkaisu tähän ongelmaan oli yksinkertainen: aikataulu. Perinteinen lukujärjestysmalli sai aikaan ihmeitä ja sen avulla tiesin tasan tarkkaan kuinka paljon aikaa voisin käyttää jokaiseen projektiin ja lisäksi varasin riittävästi aikaa totaaliseen vapaaseen. Stressi hävisi välittömästi.

Sitten ilmaantui seuraava ongelma. Projekteja oli niin monta, että mikään niistä ei edistynyt kunnolla. Itse saan suurta mielihyvää siitä, että asiat tulevat valmiiksi ja saan tehdä yliviivauksen tehtävälistaani. Haluan saada asioita aikaiseksi! Ainoa mahdollisuus ongelman ratkaisemiseksi oli karsia projekteja. Osan eliminoin kokonaan ja loput järjestin tärkeysjärjestykseen. Näin pystyin keskittymään yhteen /muutamaan asiaan viikossa aikatauluni mukaisesti.

Rehellisyyden nimissä täytyy tunnustaa, että simulaation aikana on vierähtänyt TV:n ääressä myös alkukankeuden jälkeen useampia päiviä. Jos aamulla erehtyy ensimmäiseksi avaamaan TV:n ja istumaan sohvalle, saattaa siitä nouseminen kestää useita tunteja, vaikka tarkoituksena oli vain nautiskella aamupala hyvässä seurassa. Välillä harkitsin jo koko prkleen kapistuksen hävittämämistä.

Ratkaisu löytyi kuitenkin jälleen aikataulusta. Päätin muokata aikatauluani ja aloittaa päivät energiatasoja nostavalla toiminnalla. Käytännössä vaihtoehtoja oli kaksi: mieli virkeäksi tai keho liikkeelle. Aivokopan saan käyntiin lukemalla yleensä rahantekemiseen liittyviä opuksia, keho taas käynnistyy parhaiten punttisalilla. Kun aamun aloittaa energiaa lisäävällä toiminnalla, sujuu loppupäivä myös samaa rataa.

Täysin onnistuneena en voi eläkesimulaatiotani pitää, koska takaraivossa kolkuttaa koko ajan tunne, että pitäisi mennä töihin ja että mitään ei saa ostaa, kun ei ole tulojakaan. Tämä voi olla myös yksi syy siihen, miksi itse valitsemani projektitkin aiheuttivat stressiä. Ehkäpä tämä tunne häviää sitten todellisen tuotantoversion käyttöönotossa.

En ole vielä valmis eläkkeelle ja näköjään myös eläkkeellä olemistakin täytyy harjoitella. Sain kuitenkin kolme arvokasta opetusta:

Aikatauluta tekemiset.
Priorisoi: projektit tärkeysjärjestykseen ja rajoita viikottaisten projektien määrää.
Älä avaa TV:tä jos, haluat saavuttaa jotain päivän aikana.

Haaveet on syytä testata mahdollismman nopeasti ja tarvittaessa vaihtaa, jos todellisuus ei vastaakaan kuviteltua. Kuten Minimisijoitus totesi; raha on kuitenkin vain työkalu. Tällä hetkellä simulaatio sujuu jo hyvin näyttäisi siltä, että perusoletukseni pitää paikkansa.

Eläkkeellä on aivan H****TIN SIISTIÄ!

Tunnisteet: tilannekatsaus